Joulukalenteri Luukku 20

Paljon tuodaan esiin, kuinka tärkeää työtä omaishoitajat tekevät, mutta missä oikeasti arvostus näkyy?Kauniissa lauseissa vai todellisessa tuessa, joka on määritelty jokaisen omaishoitajan ja hoidettavan yksilölliset tarpeet huomioon ottavaksi. Olin itse vuosia lapseni omaishoitaja raskaiden syöpähoitojen ajan sekä edesmenneelle äidille, vaikka virallista omaishoidonkorvausta siihen en saanutkaan. Omalla kohdalla oli räikeitä epäkohtia joita en silloin itse edes ymmärtänyt. Jokainen omaishoitaja on arjen sankari, vaikka sitä yhteiskunta ei aina osoitakaan.

Sote uudistuksen myötä omaishoito siirtyy kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle ja omaishoidon myöntämisperusteet on tarkoitus päivittää alueellisesti yhteneväisiksi. Omaishoitoa on kehitetty osana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmaa. Muun muassa omaishoidon moninaisuus, ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen sekä toimintamallien yhtenäistäminen ovat olleet kehittämisen pääosassa.Hankkeen lopputuloksena on todettu, että omaishoitoa tulee arvioida ja resursoida siihen riittävästi Myös THL on omassa omaishoitosuosituksessa ottanut kantaa tuentasoihin ja siihen, että kolmi- tai neliportainen tuen malli olisi toimivin.

Omaishoitajat tekevät valtavan raskasta, sitovaa työtä hoitaessaan kotioloissa läheistään. Samaan aikaan valtava hoitajapula pistää meidät pohtimaan ratkaisuja, millä ympärikautisen hoivan ja huolenpidon tilannetta voidaan helpottaa. Päätöksenteossa olisi huomioitava mitä tapahtuu jos omaishoitajien jaksaminen hiipuu ja he uupuvat. Silloin jonot kasvavat ja päivystysten, hoivayksiköiden ja vuodeosastojen tilanne kriisiytyy entisestään.

Palvelutarpeen arvioinnissa tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota omaishoidettavan lisäksi myös omaishoitajan ja muiden läheisten tarvitsemiin palveluihin ja tukeen. Omaishoitajille tulee antaa riittävästi tukea ja ohjata heitä tehtävässään. Entistä vahvemmin on kiinnitettävä huomio myös omaishoitotukeviin palveluihin kuten kuntoutukseen ja lääkehoitoon sekä omaishoitajien terveys- ja hyvinvointitarkastuksissa esiin nousseisiin palvelun ja tuen tarpeisiin.

Edelleenkään omaishoitajien asema ei ole tasa- arvoinen, sillä jokaisella hyvinvointialueella on tehty toisistaan hyvinkin poikkeavia päätöksiä omaishoidontuen suuruudesta, myöntämisen kriteereistä ja omaishoitoa tukevista palveluista. Jo nyt näyttää siltä, että budjettivaje aiheuttaa osittain sen, ettei omaishoitajien tukia aidosti lähdetä korottamaan hoitoa vaativalle tasolle.

Omaishoidon tuen kriteereitä pohdittaessa, tulisi tuen myöntämisperusteissa huomioida entistä paremmin yksilölliset tarpeet ns. erityiset omaishoitotilanteet, joita ovat erityislapsiperheiden, muistisairaan, ikäihmisen, päihde- ja mielenterveyskuntoutujien omaishoito. Kun suurin osa tuensaajista on ikäihmisiä, saattaa moni lapsen omaishoitaja jäädä väliinputoajaksi. Lasten omaishoidonkriteereissä on tärkeää huomioida lapsuuden ainutlaatuisuus. Monet omaishoitoperheet, joissa omaishoidettavana on lapsi kokevat nykyisin jäävänsä yksin omaishoidon tilanteessa.

Tarvitsemme hyvinvointialueille jatkossa valtakunnalliset tuen minimitasot ja kriteerit sekä päätöksen, että palvelu ei ole enää määrärahasidonnainen sosiaalipalvelu vaan se on myönnettävä kriteerien täyttyessä. Kansalliset omaishoidon toimintamallit turvaisivat yhdenvertaisemmat ja paremmin koordinoidut palvelut koko Suomessa omaishoitajille. Taloudellisen tuen ja palveluiden olisi oltava suhteessa omaisen antaman hoivan vastuuseen ja sitovuuteen, porrastukset tuenmäärässä tulisi olla perusteltavia. Tuen määrän tulisi olla sellainen, että sen avulla on mahdollista jäädä omaishoitajaksi ilman taloudellista huolta toimeentulosta.