Millä ratkaistaan sotekriisi?

Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto on kriisissä. Vakava hoitajapula on käynyt toteen ja pandemia vain kiihdytti sitä. Tällä viikolla huipentuvan eduskuntavaalikampanjan keskiössä on ollut keskustelu sosiaali- ja terveyspalveluista sekä sosiaaliturvasta. Kovaa keskustelua käydään puolueiden kanssa sosiaaliturvan leikkaustarpeista. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että Suomi on saanut Euroopan neuvostolta huomautuksia mm. sosiaalietuuksien tasosta niiden riittämättömyydestä, joten esitykset kuulostavat aivan kohtuuttomilta.

Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut hillitä soten kustannuksia. Ja sitä se keskusteluissakin tuntuu olevan näiden vaalien aikana ollut. Kiistaton tosiasia on, että käytämme sosiaali- ja terveydenhuoltoon edelleen vähiten rahaa BKT:sta muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Sote-alalla on nyt kova työvoimapula. Alalta on lähtenyt kokonaan pois paljon sairaanhoitajia, vanhusten hoitajia ja lastensuojelutyöntekijöitä, koska juustohöylää on käytetty liikaa. Työ on rankkaa, sitä on paljon. Työolot ja palkkaus eivät useinkaan vastaa työn vaativuutta. Henkilökuntaa palkataan hälyrahalla extravuoroihin ja vuokratyöfirmojen kautta paremmalla palkalla, mutta vakihenkilökunnalle ei riitä tarpeeksi rahaa maksaa parempaa palkkaa.

Viime päivinä vilkasta keskustelua on aiheuttanut HUS: n päätös ohjata sydänsairaita lapsia hoitoon Tanskaan (ja myöhemmin Ruotsiin) hoitajapulan vuoksi. HUSin mukaan Uuden lastensairaalan leikkausjonossa on 85 sydänpotilaslasta, joista 35 on jonottanut yli lakisääteisen hoitotakuun mukaiset 180 vuorokautta.

HUS: ssa lastenteho-osastolta on viime vuosina irtisanoutunut hurjasti osaajia, kuten sydänpotilaiden tehohoitominen on. Tähän ovat johtaneet liian vähäiset resurssit, työnvaativuutta vastaamaton palkka ja huono johtaminen. Työssään hyvinvoivat sairaanhoitajat edistävät sydänsairaiden lasten ja heidän perheidensä turvallisuutta ja hyvinvointia. Onko todella niin, että haluamme lähettää suomalaiset sydänlapset Tanskaan hoitoon, jossa pahimmassa kriisissä oleva perhe ei saa riittävää psykososiaalista tukea ja vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä mitä ja millaista hoitoa lapsi saa.

Nyt on viimeistään se kohta, että on kysyttävä työntekijöiden näkemyksiä myös töiden inhimilliseen aikatauluttamiseen. Viime vuosina työtehtäviä on valunut hoitajien vastuulle. On tärkeää nostaa näkyvästi esiin tehtäväjaon merkitys, on tarve lisätä avustavaa ja tukipalveluhenkilöstöä, jotta jokainen soten ammattihenkilöstö voi tehdä tutkintoaan vastaavia tehtäviä.

Ei ihme myöskään, että hoitajat uupuvat, kun kotikäynnille todellisuudessa jää aikaa vain 10 minuuttia per potilas.Sairaiden ja vanhusten hoitomenoista säästäminen on sekä poliittisesti että inhimillisesti mahdotonta.

Maatamme riivaa yleinen tahtotila ja vahva harhakäsitys siitä, että hoitajapulaa ei ratkaistaisi rahalla. Sote-palveluiden osalta kustannusten kasvua voidaan alentaa merkittävästi toimimalla oikein. Se vaatii määrätietoista johtamista, parhaiden esimerkkien käyttöä ja alkuun myös satsauksia.

Tällä hetkellä ongelmia korjaillaan pikatkaisuilla, joissa laastari näyttää olevan ainut ainut ratkaisu. Nyt vihdoin pitää ymmärtää saattaa sote-kokonaisuus kuntoon. Näissä vaaleissa on kyse arvoista ja Suomen suunnasta. Sosiaali- ja terveydenhuolto on turvattava riittävällä rahoituksella. Mielestäni rahoituksessa tulee huomioida rahaa hoitoalan henkilöstön työnvaativuutta vastaavaan palkkaan ja laittaa asiat Suomessa kuntoon.

Nyt olisi tarve nähdä, että sote-palvelut ovat investointi erityisesti lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Mielenterveyspalveluiden kriisistä on varaa maksaa 11 miljardia euroa vuosittain, mutta esimerkiksi terapiaan pääsyä ei voida varmistaa, koska ei ole varaa palkata lisää hoitajia.

Jokaisella suomalaisella on lupa odottaa, että huomenna asiat ovat vielä paremmin kuin tänään. Ilman koulutettuja ja motivoituneita sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisia ei ole mahdollista järjestää laadukkaita sote-palveluita. Hoitajapulan ratkaiseminen maksaa, mutta sen ratkaisematta jättäminen maksaa vielä enemmän. Nykyisistä kokeneista osaajista ja ammattilaisista on pidettävä kiinni. He luovat toimivan, turvallisen työpaikan, jonne myös uudet tekijät voivat tulla. On aika tehdä ratkaisuja ja ymmärtää mitä tapahtuu jos korttitalo romahtaa lopullisesti.

Alla keinoja Sote- alan parantamiseen.

✅ Hyvinvointialueiden rahoitusta on lisättävä.Ilman riittävää rahoitusta ei ole mahdollista järjestää laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita.

✅ Pidetään osaajista kiinni parantamalla palkkausta ja työoloja! Pelkät koneet eivät potilasta hoida, vaan ammattilaisilla kuuluu olla riittävästi aikaa kohdata potilaita laadukkaan hoitotyön tekemiseksi.

✅ Sote-palveluiden turvaamisen kannalta tärkeintä on, että meitä hoitoalan ammattilaisia on tulevaisuudessa riittävästi. Koulutusmäärien kasvattaminen ei tule ratkaisemaan hoitajapulaa.

✅ Houkutteleva ja työn vaativuuden mukainen palkkaus ammattilaisille,

kokemus ja lisäkouluttautuminen tulee näkyä palkassa, joka vaikuttaisi siihen, että hakeudutaan vaativampiin paikkoihin töihin.

✅ On tärkeää nostaa näkyvästi esiin tehtäväjaon merkitys, on tarve lisätä avustavaa ja tukipalveluhenkilöstöä, jotta jokainen soten ammattihenkilöstö voi tehdä tutkintoaan vastaavia tehtäviä.

✅ Palveluketjut kuntoon! Vahvistetaan vihdoin ennaltaehkäisyä ja perusterveydenhuoltoa ja neuvolapalveluita, näin resurssia vapautuu erikoissairaanhoitoa vaativille.

#kätilöstäkansanedustajaksi #niinaeduskuntaan #SDP #eduskuntavaalit2023