Varhaiskasvatus on kriisissä - Miten varmistetaan pienten lasten hyvä hoito ja kasvatus?

Varhaiskasvatuksen alan valtakunnallinen kriisitilanne puhututtaa medioissa sekä alan henkilöstön keskuudessa. Lasten päivähoidon järjestämisen vaikeus ravistelee perheitä useissa kunnissa, koska kelpoista henkilökuntaa ei ole riittävästi. Samaan aikaan yhä useampi lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen. Haasteet ovat kuitenkin alkaneet jo aiemmin, vuosikymmen sitten.

Ymmärrän vanhempien tuskan, ja tuntuu pahalle seurata vierestä niiden perheiden puolesta, joissa lapset joutuvat kokemaan arjessaan varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan seuraukset. Huolestuttavaa on joidenkin vanhempien sekä alan ammattilaisten kokemukset lasten väkivaltaisuudesta ja siitä, että ongelmiin ei välttämättä ole kyetty puuttumaan.

Toisaalta ymmärrän henkilökunnan ahdingon, jokainen ammattilainen haluaisi antaa aikaa lapsen tarpeiden mukaisille kohtaamisille sekä pedagogisten suunnitelmien mukaiselle työlle, mutta siihen ei aina ole nykyisin mahdollisuutta. Loppuun palaminen ja uupuminen näyttävät olevan yleisiä kokemuksia, tilanne on karmea. Yli puolet varhaiskasvatuksen ammattilaisista on miettinyt alanvaihtoa. Viimeistään nyt tarvitaan tekoja tilanteen korjaamiseksi.

Varhaiskasvatuksen kriisi on pitkällä aikavälillä monen tekijän summa, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa lakiuudistukset, henkilöstöpula sekä lasten lisääntynyt tuen tarve. Osittain tilanteeseen on jouduttu siksi, että eduskunta on nostanut varhaiskasvatuksen pätevyysvaatimuksia samalla, kun alan koulutusta ei muutettu tilannetta vastaavaksi.

Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus lapsen elämässä

Suomessa laadukas varhaiskasvatus on tärkeä osayhteiskuntaa ja lapsen oppimista sekä kasvua. Hyvä varhaiskasvatus tasaa lasten välisiä sosioekonomisia eroja ja luo vahvan pohjan oppimiseen. Tutkimustenkin valossa tehokkain tapa lasten sekä vanhempien pahoinvoinnin ehkäisemiseksi on varmistaa riittävän hyvä tuki päivähoidon kaikkein pienimmille ja heidän vanhemmilleen.

Lapset kaipaavat syliä, läheisyyttä ja yksilöllistä huomioimista, siihen tarvitaan riittävästi aikaa. Vaikka varhaiskasvatuksen opettajien ja sosionomien määrää halutaan lisätä, myös lastenhoitajien arvokasta osaamista ja työpanosta lasten kasvatustyössä tarvitaan. Perhepäivähoitajat ovat myös katoamassa, koska heidän työolosuhteet on tehty haastaviksi.

Monimuotoisilla varhaiskasvatuksen palveluilla tuemme aidosti erilaisissa tilanteissa olevia lapsia ja heidän perheitään. Meidän kaikkien päättäjien yhteinen asia on päivähoidon laadun ja toimivuuden takaaminen. Ongelmakohtiin tulee puuttua ja löytää ratkaisu, jotta voimme taata lapsille tulevaisuudessakin heidän kasvuaan, kehitystään ja oppimistaan tukevaa varhaiskasvatusta.

Ammattitaitoisen hoito- ja kasvatushenkilöstön riittävä määrä on perusedellytys lasten turvallisuuden takaamiseksi ja varhaiskasvatuslain tavoitteitten toteuttamiseksi. Varhaiskasvatuksen kriisi on monen tekijän summa, joten sen ratkaisua tulisi lähestyä myös useammasta suunnasta.

Nyt tarvitsemme tekoja, yksin kuntien keinot eivät riitä korjaamaan tilannetta. Henkilöstön palkkaus ja työolot tulee saada kuntoon. Varhaiskasvatuksen opettajien, sosionomien ja lastenhoitajien minimipalkat eivät vastaa nykyistä työn vastuullisuutta, joten tarvitaan keinoja vahvistaa palkkatasoa, jotta jatkossakin ala houkuttelee nuoria kouluttautumaan alalle. Samaan aikaan on löydettävä ratkaisuja varhaiskasvatuksen ammattilaisten koulutusmäärien nostamiseen tarvittavalle ja riittävälle tasolle. Monimuotokoulutukseen työn ohella on panostettava, jotta yhä useampi voi aidosti hakeutua jatkokoulutukseen.